Aluekatsaukset

Koe kaupunki ja sen ainutlaatuinen keskusta

Uusimaa - 23.11.2020

Elävät Kaupunkikeskustat ry:n jäsenistön piirissä käynnistettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa valtakunnallinen markkinointiyhteistyö kaupunkikeskustojen esille tuomiseksi. Keskustojen kehittämisyhdistyksillä ja organisaatioilla on kaikilla sama tavoite: vahvistaa keskustojen elinvoimaa ja yrittäjyyttä sekä kasvattaa keskustojen vetovoimaa. Yhteistyöverkostossa ovat mukana Hamina, Heinola, Hämeenlinna, Iisalmi, Imatra, Joensuu, Kotka, Kouvola, Kuopio, Lahti, Lappeenranta, Lohja, Mikkeli, Pori, Rauma, Savonlinna, Tampere, Turku ja Vaasa. Kampanjan slogan on ”Koe kaupunki – ja sen ainutlaatuinen keskusta”.

Jokaisella kaupungilla on ollut ja tulee olemaan haasteita keskustojen elinvoiman säilyttämisessä. Keskustat ovat olleet kauppapaikkoja, kohtaamispaikkoja, jossa vietetään aikaa ja viihdytään. Mutta maailma muuttuu ja ihmiset muuttuvat, tavat tehdä asioita muuttuvat. Ennen vanhaan tori oli kaupungin keskus, jossa tehtiin kauppaa ja jonne ihmiset kerääntyivät tapaamaan toisiaan ja tekemään ostoksiaan.

Toreilta kauppa siirtyi kaupungeissa kivijalkaan. Liikkeet olivat pieniä, mutta tavaraa niissä oli mahdottomasti, nimikin oli sekatavarakauppa. Maaseuduille taas perustettiin useita pieniä osuuskauppoja, joita edelleen näkyy valtateiden varsilla tyhjinä tai jonkinlaisina varastoina, asuntoina ja nuorisotaloina. Niidenkin aika kauppapaikkoina on ohi.

Jo jonkin aikaa kaupunkikeskustoissa on ollut nähtävissä kivijalkakaupan hyytyminen, kauppa ei yksinkertaisesti enää ole kannattavaa eikä se elätä yrittäjää. Syitä tähän on monia, mutta suurin syy on ihmisten ostotottumusten muuttuminen. Kivijalkaliikkeiden sijaan ihmiset siirtyivät ostoksille kauppakeskuksiin, jossa kaikki kaupat sijaitsevat lähekkäin ja ostaminen on tehty mahdollisimman mukavaksi. Viimeisin muutoksia aiheuttava tekijä on sitten ollut tämä korona. Kun ei enää kauppakeskuksiinkaan voi mennä, niin on siirrytty verkkokauppaan. Kukaan ei vielä tiedä, mitä tapahtuu, kun koronasta ennemmin tai myöhemmin päästään. Palaavatko ihmiset takaisin ostoksille?

Itse uskon, että kauppakeskukset pitävät kyllä puolensa ja ne kehittyvät yhä enemmän viihdekeskuksiksi, jossa pääasia ei välttämättä ole enää kaupanteko vaan myös muut elämykset. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin, että minkä tyyppiset yritykset pystyvät maksamaan vuokria. Jo nyt kauppakeskukset ovat niin toistensa näköisiä, että sisällä ei tiedä missä kaupungissa onkaan. Joka paikassa on samat liikkeet eivätkä kaupunkien ominaispiirteet tule niissä enää esille. Tämä on valitettavaa. Olisi mukavaa, että kauppakeskuksissa voisi olla myös muita kuin kansainvälisiä ketjuliikkeitä. Olisiko se mahdollista? Ehkä niin, että kunnat vuokraisivat enemmän tiloja kauppakeskuksista, jolloin maksajia olisivat kaikki kunnan asukkaat. Kuntien ei tarvitsisi enää rakentaa itse, koska kunnissa ei aina ole osaamista ja kustannuksetkin nousevat suuremmiksi kuin vastaava rakentaminen yksityisellä rahalla. Koulun sijoittaminen kauppakeskukseen tuo sinne asiakasvirtaa ja vuokratuottoa, mutta säästää kuntaa investointimenoilta ja huoltokustannuksilta.

Kauppakeskuksia omistavat usein meidän eläkevakuutusyhtiömme. Toivoisin, että eläkevakuutusyhtiöt huolehtisivat näiden kauppakeskusten rakennuksista ja etsisivät niihin aktiivisesti vuokralaisia pitäen ne toiminnassa. Kaupungin keskustassa sijaitsevaa kiinteistöä ei saisi jättää tyhjänä seisomaan vuosikausiksi vain laskennallisena vakuusarvona. Mikäli kiinteistön ei enää katsota palvelevan vakuutusyhtiön strategiaa, se tulisi myydä ja kirjata tappiot. Kaupungin keskustassa sijaitseva huonosti hoidettu tyhjä kiinteistö pilaa kaupunkikuvaa ja vaikeuttaa keskustan kehittämistä.

Ostotottumusten myötä kivijalkaliikkeille onneksi löytyy edelleen monenlaista muuta käyttöä. Aikanaan suurten ikäluokkien väki ei käynyt ravintolassa syömässä kuin ehkä firman pikkujouluissa, mutta nykyisin ravintoloissa käydään päivittäin ja perheellä. Erilaisissa kahviloissa ja viinibaareissa voidaan viettää aikaa, tehdä töitä ja nähdä tuttuja. Kahviloita ja ruokapaikkoja voi olla pienessäkin kaupungissa nykyisin paljon ja kaikkiin niihin riittää asiakkaita.

Kauneudenhoitobisneksen kasvun myötä kivijalkaan perustetaan nykyisin liikkeitä erikseen miesten parran siistimiseen, naisten rakennekynsien laittoon sekä ripsipidennyksiin ja asiakkaita riittää. Harmittavaa vaan, miten erilaiset määräykset liiketiloista saattavat estää uuden liiketoiminnan syntymisen. Erilaiset rakentamismääräykset mm. ilmanvaihdosta ja vesipisteistä nostavat niin paljon kustannuksia, ettei muutoksia kannata sen enempää vuokralaisen kuin vuokranantajankaan tehdä. Olisiko näitä määräyksiä mahdollista madaltaa, voisiko asiakkaalle itselleen jättää harkintariskin kahvilaan uskaltautumisesta, jos korvausilmaa ei ihan täysillä kuutiodeseillä tulisikaan? Erilaiset määräykset pitäisi käydä läpi ja pienentää vaatimuksia, jolloin liiketoiminta vanhoissakin liiketiloissa olisi mahdollista ja kannattavaa.

Jospa vielä saataisiin aikaiseksi laki, jossa asunto-osakeyhtiöiden osakkaita kohdeltaisiin tasavertaisesti ja vastikekerroin liiketiloilla olisi sama kuin asunnoilla! Saataisiin vuokria alennettua ja keskustojen kerrostalojen kivijalkamyymälöihin hyviä vuokralaisia. Surulliseltahan se talo näyttää, kun katutaso ammottaa tyhjänä.

Uskon siis myös, että kaupunkikeskustat toipuvat koronasta ja ostotottumusten muutoksista. Korona on viimeistään saanut meidät huomaamaan, miten tärkeää meille on toisten ihmisten tapaaminen, ihmisten hymyjen näkeminen ja iloiset halaukset ystävien kesken. Elävät kaupunkikeskustat siis ovat tärkeitä myös tulevaisuudessa, joten käyttäkäämme keskustojen palveluita parhaan kykymme mukaan.

Päivi Kuitunen
Toimitilavälittäjä LKV
Tilana LKV, Lohja